Päivi Hamarus: Koulukiusaaminen ilmiönä, Jyväskylän yliopisto, 2007

Artikkeli Helmi-lehdessä 1/2008

Jokelan koulusurma marraskuussa 2007 toi julkisuuteen keskustelun koulukiusaamisesta, koska surmaajan epäiltiin olevan kiusattu ja hän käytti masennuslääkkeitä. Aikaisemmin oli julkaistu Päivi Hamaruksen perusteellinen väitöskirja Koulukiusaaminen ilmiönä Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirja perustuu lähes sadan yläasteen oppilaan haastatteluun ja selvittää kiusaamisen käsitteen perusteellisesti ja havainnollisesti.

Kiusaaminen sosiaalisena ilmiönä

Väitöskirjassa kartoitetaan kiusaamista sosiaalisena ilmiönä, prosessina, eikä rajoituta pelkästään yksilöiden ominaisuuksilla selittämiseen. Hamarus kuvaa myös niitä mielenterveyden ongelmia, joista kiusaamisen uhri joutuu kärsimään. Ilmiön ymmärtäminen ja kuvaaminen auttaa myös ennaltaehkäisemään kiusaamisesta johtuvia mielenterveysongelmia. Hamaruksen tutkimuksen yksi tärkeimpiä havaintoja on, että monista eri syistä, sekä hyvien että huonojen ominaisuuksien johdosta, voi joutua kiusaamisen kohteeksi. Myös kiusaajat usein ovat olleet kiusattuja tai syrjittyjä tai kiusaavat, koska pelkäävät kiusatuksi joutumista. Monesti he ikään kuin panevat vahingon kiertämään.

Kiusaamisen muodot

Hamarus tekee yhteenvetoa kiusaamisen historiasta ja muodoista. Kiusaamisella yleensä tarkoitetaan pitkäkestoista systemaattista vallan väärinkäyttöä. Määritelmään sisältyy toistuvuus ja vallan epätasapaino. Koulukiusaamisesta on käytetty useita termejä kuten kiusaaminen, kouluväkivalta, mobbaus tai aggressiivinen käyttäytyminen. Toisten tutkijoiden mukaan voidaan käyttää nimitystä ryhmäväkivalta ja poissulkeminen. Työyhteisöissä tapahtuvasta kiusaamisesta käytetään usein nimitystä henkinen väkivalta. Työturvallisuuslaissa käytetään termiä ”häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu”.

Kiusatun profiili

Hamaruksen tutkimuksessa on hyvin tärkeä havainto, että ei ole olemassa mitään tyypillistä poikkeavuutta tai ominaisuutta, joka johtaisi kiusaamisen. Poikkeavuus on sosiaalinen määritelmä. Mikä on poikkeavaa jossakin yhteisössä, ei ole sitä toisessa. Poikkeavuus on kontekstuaalista, eli poikkeavuus vaihtelee alakulttuurin (paikallisryhmän), paikan ja ajan mukaan. Poikkeavuuden määrittely on valtaa. Vahvat ryhmät tai yksilöt voivat pakottaa muut hyväksymään omat poikkeavuusluokituksensa.

Kiusaamisen syy voi olla melkein mikä tahansa, todellinen tai kuviteltu ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, koulutukseen, henkisiin kykyihin tai käyttäytymiseen liittyvä ominaisuus, Kiusaaminen saattaa liittyä niin hyvinä kuin huonoinakin pidettyihin ominaisuuksiin. Niinpä älykkyydestä voidaan kiusata, mutta myös tyhmyys voi olla kiusaamisen syy. Rumuus voi aiheuttaa kiusaamista, mutta kauneuskin voi olla kiusaamisen peruste. Ikäistään nuoremman näköinen voi joutua kiusatuksi, vaikka toisaalta kulttuurissamme yleisesti arvostetaan nuorekkuutta ja kauneutta.

Sosiaaliseen sukupuolirooliin liittyy usein kiusaamista: tyttö ei saanut olla kiinnostunut poikamaisista seikoista ja käyttäytymisestä. Samoin poika, jota on ensin luultu tytöksi joutui kiusaamisen kohteeksi.

Uskonto voi olla myös syy kiusaamiselle ja se voi olla myös tapa määritellä toiseutta. Se voi olla perheen uskonnollisuutta mutta erityisesti oppilaat kokivat oman uskonnollisuuden esiintuomisen ärsyttävänä, samoin kuin oman opintomenestyksen esiintuominen. Esimerkiksi vähemmistössä olevaan uskontoon kuuluva, nuoren, kauniin ja herkän oloinen, taiteellisesti lahjakas nuorukainen on riskiryhmässä, koska hänessä täyttyvät monet kiusaamisen perinteiset syyt.

Koska toisaalta nämä ominaisuudet sinänsä ovat tavoiteltuja, kiusaamisen taustalla on ilmeisesti kateus, joka on saanut vihamielisiä ilmenemismuotoja. Pahimmillaan kateuden kohteena olevaa pyritään vahingoittamaan, jotta kateuden kohteena oleva ominaisuus saataisiin tuhottua.

Oppilaan menestys liitetään usein opettajan mielistelyyn, jolloin menestys on yhteisössä ansaittu kiusaamisen syy. Niinpä oppilasta, joka kehuu opettajaa, pidetään mielistelijänä. Kiusatun piirteiden vastakohtana Hamarus luettelee joukon nuorten kulttuurin hyväksymiä, arvostavia ja ylläpitämiä tapoja käyttäytyä.

Tämä luettelo kaikessa kovuudessa panee ajattelemaan: 1) sanavalmius, 2) kovuus, 3) tunteiden peittäminen, 4) seurallisuus, 5) rohkeus, 6) muodikkuus, 7) laihuus ja 8) lojaalius omaa yhteisöä kohtaan.

Hamaruksen yhteenvedon voi tulkita niin, että varmin keino välttyä kiusaamiselta olisi olla ympäristöstä mitenkään eroava, tapettiin hukkuva, sopeutuva ja sopeuttava, hajuton, mauton ja väritön keskiarvoihminen.

Kiusaajan profiili

Kiusaajat kertoivat itsestään, että he ovat ”johtajatyyppejä”, jotka haluavat kontrolloida muita ja saada muut toimimaan haluamallaan tavalla. Kiusaajat olivat aktiivisia toiminnan ideoijia ja juttujen kertojia. Heillä oli ensimmäisenä ehdotus siitä, miten pitäisi toimia. He myös tekivät ehdotuksia siitä, miten toimittaisiin. Muiden hallinta tuotti heille mielihyvää ja sen kautta he kontrolloivat sosiaalisia suhteita luokassa. Osalla kiusaajista oli selkeä tietoisuus siitä, mitä he haluavat: he tavoittelivat suositun asemaa luokassa tietoisina siitä, miten sen voi saavuttaa.

Kiusaaja saattoi olla show-mies, joka haki huomiota tai älämölö-tyyppi, joka on jatkuvasti äänessä. Toisaalta varsinkin tyttökiusaaja voi olla luokan keskuudessa erittäin suosittu oppilas. Kiusaaminen voi perustua kilpailuun suosiosta jonkun toisen tytön kanssa.

Kiusaaminen liittyy vallan tavoitteluun. Normin vartijalla on valtaa määritellessään normaalin ja epänormaalin. Normien vartiointi ja luominen antavat niiden vartijoille valta-aseman.

Erittäin tärkeä havainto Hamaruksen tutkimuksessa kiusaamisen ennaltaehkäisyä ajatellen on havainto, jonka mukaan kiusaaja vain esittää kovaa mutta ei ole todellisuudessa kova, vaan heikko. Kiusaajan syiksi mainittiin usein pelko. Kiusaaja pelkää, että häntä kiusataan, ellei hän kiusaa.

Niinpä kiusaajalla saattaa olla sama ominaisuus, mistä hän kiusaa toista oppilasta. Häpeän pelkääminen tai koetun häpeällisen tilanteen kostaminen mainitaan kiusaamisen syyksi. Aiemmin on saattanut tapahtua jotain, jonka oppilas on kokenut alentavaksi (poika on esimerkiksi hävinnyt tappelun), ja tästä seuraa että hävinnyt oppilas alkaa kiusata tilaisuuden tullen voittanutta oppilasta nöyryyttääkseen hänet.

Yksinäisyyden on todettu edesauttavan kiusaamista, kun ei ole ystäviä, jotka puolustavat. Nuorten kulttuuriin kuuluvat sosiaalisuus ja seurallisuus. Yksin käveleminen tai tovereista erilleen vetäytyminen ei tuota yhteisöllistä suosiota.

Kiusaamisen dynamiikka

Hamaruksen siteeraamien tutkimusten mukaan kiusaamista on myös selitetty roolien muodostumisella. Tässä mallissa tarkastellaan osallisten vuorovaikutusta, ei vain kiusaajan ja kiusatun välistä konfliktia.

Kiusaamistilanteessa on erotettavissa useita eri rooleja:

1) Kiusaajat keksivät kiusaamistavat sekä syyt ja paikat. He katsovat itse yleensä olevansa suosittuja, varmoja ja vahvoja.

2) Apurit ovat epävarmoja, mutta he tekevät varsinaisen kiusaamistyön. He ovat kiusaajien apuna, mutta eivät itsenäisesti aloita kiusaamista.

3) Uhrit ovat usein fyysisesti heikkoja, ärsyttäviä ja reagoivat helposti itseensä kohdistuvaan toimintaan kantelemalla tai itkemällä.

4) Kiusaaja-uhrit ovat varmoja ja vahvoja ja kiusaavat muita, mutta ovat myös kiusaamisen kohteena.

5) Vahvistajat antavat kiusaajalle myönteistä palautetta ja osoittavat omalla käyttäytymisellään hyväksyntää kiusaajan käytökselle.

6) Puolustajat yrittävät lopettaa kiusaamisen ja lohduttavat uhria jälkeenpäin ja

7) ulkopuoliset käyttäytyvät ikään kuin kiusaamista ei olisikaan.

Kiusaajalla on voimakas tarve tehdä kiusaamisesta kiusaajan kannalta hyväksyttävä asia ja siten välttää pahennusta. Tähän kiusaaja käyttää kahta strategiaa, viitekehyksen vääristelyä, ja toisaalta vähättelyä ja selittelyä. Viitekehyksen vääristelystä on kyse silloin, kun kiusaaja kuvittelee kiusatun aikeet hyökkääviksi ja tulkitsee hänen käyttäytymisensä tästä lähtökohdasta. Näin kiusaaja saa syyn kiusaamiseensa. Tätä mekanismia kutsutaan myös nimellä ”blaming the victim” eli uhrin syyllistäminen.

Usein myös kiusaaja pyrkii ärsyttämään eli provosoimaan uhriaan ja toivoo, että tämä menettäisi itsehillintänsä. Tällaisessa tilanteessa kiusatun rauhanomainenkin käyttäytyminen saatetaan tulkita vihamieliseksi. Itsehillintänsä menettänyt kiusattu on usein menettänyt pelin ja kasvonsa. Kiusaaja saa siitä näennäisen todistuksen siitä, että on ollut oikeassa alusta pitäen. Pahimmassa tapauksessa kiusattu saattaa raivostua ja ryhtyä väkivaltaiseksi, ellei pysty saamaan apua.

Kiusaamisessa on kyse myös valtataistelusta. Rutinoidussa ja ohjatussa yhteydessä vallan jakautuminen on selvää eikä aiheuta ongelmia. Vasta silloin kun syntyy epävarmuutta vallasta, tilanne kehittyy kiusaamiseksi. Kiusaaminen on peliä epävarmuudesta tietyssä tilanteessa. Tässä epävarmuudessa oleellista on eri pelaajien erilaiset kyvyt pelata peliä.

Hamaruksen siteeraaman Olweuksen mukaan kiusaajalla on halu päteä ja hallita muita. Hän on aggressiivinen, eikä juuri tunne empatiaa muita kohtaan. Uhri on usein fyysisesti kiusaajaa heikompi, epävarma, ahdistunut tai puolustuskyvytön. Uhrin pelokas, avuton tai ahdistunut käyttäytyminen ruokkii kiusaajan ylemmyyden tunnetta, pätemisen tarvetta ja kostotaipumusta.

Kiusaaja saa omasta käyttäytymisestään mielihyvää ja hän kannustaa muitakin kiusaamaan, mikä vahvistaa edelleen kiusaajan käyttäytymistä. Ryhmän muut jäsenet sortuvat helposti kiusaamaan kiusaajan uhria, koska uhri on turvallinen kohde. Jatkuvan kiusaamisen seurauksena syntipukista tulee niin surkea, että hän on useimpien mielestä ansainnut rangaistuksensa. Vähitellen kukaan ei halua olla tekemisissä kiusatun kanssa, koska pelkona on ryhmän hyväksynnän menettäminen. Tällainen kehä johtaa kiusatun eristämiseen yhteisöstään. Uhri on itse leimattu syylliseksi tilanteeseen.

Kateus ja kiusaaminen

Kateus saattaa johtaa kiusaamiseen ja paradoksaalisesti kiusaaminen saattaa johtua uhrin merkkivaatteista. Toisaalta epämuodikkaat vaatteet ovat yhtä lailla kiusaamisen syy. Oppilaat eivät saa erottua näkyvästi massasta tai yhteisesti hyväksytyistä tavoista käyttäytyä, pukeutua, puhua. Hamaruksen yhteenvedon mukaan kiusaamisen vaikuttimina ovat pelko, vallan halu, tai tavoittelu asemasta ryhmässä, kateus, syyllisyys, häpeä. Nämä ovat kiusaamisen ”käynnissä pitäjiä”. Kiusaaja voi tuntea pelkoa, että häntä aletaan kiusata, jolloin hän tekee ensimmäisen aloitteen ja toimii ”hyökkäys on paras puolustus” – periaatteella. Kiusattu tuntee pelkoa joutuessaan kiusatuksi eikä uskalla vastustaa kiusaamistaan. Yhteisön muut oppilaat pelkäävät itse joutuvansa kiusaamisen kohteeksi elleivät ole mukana kiusaamassa ja tukemassa kiusaajaa. Kiusaaja voi olla kateellinen esimerkiksi jollekin ryhmän jäsenelle tämän sosiaalisesta asemasta, jonka vuoksi hän alkaa kiusata jotakuta ryhmän jäsentä. Sitä kautta kiusaaja saa itselleen suosiota ja vahvemman aseman ryhmässä.

Kiusaamisen ehkäisy

Hamarus huomauttaa kokoavasti, että vallan, aseman tai suosion tavoittelu toimii usein kiusaamisen vaikuttimena. Ilmiössä huomio kohdistuu usein kiusatun oppilaan erilaisuuteen. Kiusaaminen alkaa kiusatun erilaisuuden nimeämisellä. Keskeistä kiusaamisessa on kiusatun toiseus, jota tuotetaan luomalla kiusatulle tietynlainen maine. Kiusaaminen sisältää tavallisesti tekoja tai toimintatapoja, jotka tuottavat kiusaajaryhmään sisäistä yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Yhteinen hauskanpito kiusatun kustannuksella liittää kiusaajaryhmän yhteen ja saattaa leikin varjolla muitakin yhteisön jäseniä osallisiksi kiusaamiseen ikään kuin huomaamatta. Rituaaleissa oleellista on yleisön läsnäolo ja ne ovat yksi tapa esittää kiusaajan valta-asemaa (vallan käytön rituaalit, alistamisrituaalit, vaientamisrituaalit), osoittaa kiusatun kuulumattomuutta yhteisöön (inhorituaalit, eristämisrituaalit), ja näyttää näkyvästi yhteisöllisyyttä rituaaliin osallistuvien kesken (ryhmän yhteisöllisyyden rituaalit). Kiusaamiselle perustuva yhteisöllisyys on kuitenkin näennäistä.

Kiusaaminen jatkuu yhteisössä siinä vallitsevan kollektiivisen pelon vuoksi. Kiusaamalla jotakin oppilasta kiusaaja herättää pelon kaikissa yhteisön oppilaissa: kuka tahansa oppilas on vaarassa joutua kiusatuksi. Kiusaamiseen osallistumattomien oppilaiden on vaikea puuttua kiusaamiseen, mikäli heillä ei ole laajaa sosiaalista arvostusta ja luottamusta luokassaan tai jos he ovat mielipiteensä kanssa yksin. Toisaalta kun vaikutusvaltaa omaava oppilas puuttui kiusaamiseen, sen vaikutus oli tehokasta.

Tutkittaessa työpaikkakiusaamista todettiin, että siihen on puututtava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä aikaisemmin kiusaaminen tulee tietoiseksi, sitä paremmat mahdollisuudet on ryhtyä toimenpiteisiin. Kiusattu elättää usein toivetta, että olosuhteet muuttuisivat itsestään. Ennen kuin yksilö itse tunnistaa, että häntä kiusataan, mitään ei voi tapahtua. Toinen oleellinen seikka on puhua avoimesti siitä, mitä tapahtuu. Tämä voi olla vaikeaa, koska se helposti tulkitaan heikkouden merkiksi ja siihen liittyy myös häpeää. Tämän vuoksi on tärkeää olla tietoinen kiusaamisen ilmiöstä, siitä että kiusaamisen syy ei ole kiusatussa. Kolmas seikka on saada yhteisön jäsenet näkemään, että kiusaamista todella tapahtuu, mikä on ratkaisevan tärkeää. Tämä voi olla vaikeaa, koska kiusaaminen täyttää sosiaalisen ”tilauksen” ja kiusaamisen tunnustaminen horjuttaa yhteisön tasapainoa. Kiusaajat ja myötäilijät ovat vankasti sitä mieltä, että kiusattu on ansainnut kiusaamisensa. Kun parannusta olosuhteissa alkaa tapahtua, löytyy varmasti myös joitakin, jotka haluavat säilyttää ”terroritasapainon” yhteisössä. Lopuksi, Hamaruksen tutkimuksen mukaan, kun yhteisön jäsenet tunnustavat kiusaamisen esiintymisen, se lakkaa. Ongelma pitää saada nostettua yleiseen tietoisuuteen. Ainoa tehokas parannuskeino tilanteeseen on eräänlainen kognitiivinen uudelleen rakentuminen, muuttunut näkemys siitä, mitä yhteisössä tapahtuu. On myös realistista tunnustaa, että joskus ongelma ei ratkea ilman uudelleen sijoittamista. –

Kirjallisuutta

Hamarus, Päivi (2007) Koulukiusaaminen ilmiönä. Jyväskylän yliopisto.

Reinboth, Camilla (2006) Tunnista ja torju työpaikkakiusaaminen. Helsinki: Yrityskirjat.

Valtavaara, Anna-Liisa (2007) Kiltteydestä kipeät.

Mäkelä, Raimo (2004) Naamiona terve mieli. Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Hämeenlinna: Karisto.

Höistad, Gunnar (2001) Irti kiusaamisen kierteestä. Opas kouluille ja kasvattajille. Helsinki: Kirjapaja.

King, Martin Luther (1967) Tästä eteenpäin – sekasorrosta yhteyteen. Helsinki: Kirjapaja.

Saarikoski, Pentti (1969) Evankeliumi Matteuksen mukaan

StExupery, Antoine, de (2005/1944) Pikku Prinssi. Porvoo: WS Bookwell.

Andersen, Hans-Christian (1975) Keisarin uudet vaatteet. Teoksessa Andersenin satukirja. Wien: WSOY

Kotro, Arno, Sepponen, Hannu T. (2007) Mies ilman tasa-arvoa. Jyväskylä: Tammi

Macchiavelli, Niccolò (1969/1532) Ruhtinas. Vallankäytön käsikirja kautta vuosisatojen. Porvoo: WSOY