(Saatekirje Weilin + Göösin kustannustoimittaja Hilkka Opakselle koskien Kaija Eerolan artikkelia)

 

Hilkka Opas

Weilin + Göös

Ahertajantie 5

02100 ESPOO

 

 

 

Helsingissä, 27.11.1995

 

 

 

 

O|en nyt käynyt läpi Lääkärikeskuksen parin tutkijakollegani kanssa. Ohessa  huomioitamme Eerolan artikkelista.

Mielestämme olisi kovin valitettavaa, jos tämä Eerolan teksti julkaistaisiin. Se olisi häpeäksi Weilin + Göösille. Jos se jää tällaiseksi,

tulen käyttämään sitä väitöskirjassani esimerkkinä psykiatrisista ennakkoluuloista.

 

Eikö voisi ottaa aikalisää ja hankkia uusia kirjoittajia, jotka kykenevät tekemään ajan tasalla olevaa tekstiä

vailla ennakkoluuloja. Minkä takia alunperinkään on valittu kirjoittajaksi Eerola, joka ei näytä tietävän,

että homoseksuaalisuus on poistettu sairausluokituksesta alunperin jo 20 vuotta sitten?

 

 

Parhain terveisin,

 

 

 

Olli Stålström

Oksasenkatu 6 B 9

00100 Helsinki

puh. (90) 44 11 56

 

 

---

 

(Varsinainen lausunto Kaija Eerolan artikkelista)

 

 

Olli Stålström  27.1l. 1995

 

HUOMIOITA WG:N KIRJASTA SUOMALAINEN LÄÄKÄRIKESKUS JA KAIJA EEROLAN ARTIKKELISTA

SEKSUAALISET VÄHEMMISTÖT

 

 

- Lääkärikirjan tavoitteena tulisi olla tuoda uutta, konkreettista tietoa mm. sukupuoli- ja seksu­aalielämän eri aloilta.

 

- Varsinkin kodeille tarkoitetun lääketieteellisen käsikirjan tulisi sisältää mahdollisimman pal­jon ajan tasalla olevaa

tietoa, ja sen toimittajan tulisi olla tietoinen uuden tutkimustiedon vaiku­tuksesta lääkärikirjojen sisältöön ja asenteisiin

muualla, esim. koulu- ja oppikirjoissa.

 

- Jos lääkärikirjaan valitaan psykoanalyyttinen lähtökohta, pitäisi valita sellaiset kirjoittajat, jotka ensinnäkin tuntevat

Freudin näkemykset seksuaalisesta suuntautumisesta. Freudhan on tunnetussa kirjeessään todennut, että homoseksuaalisuus

ei ole pahe, alempiarvoisuutta, eikä se ole sairaus. Hän on useassa yhteydessä, jopa niin aikaisin kuin 1903, todennut

julkisesti lehdistössä, ettei hän pidä homoseksuaalisuutta sairautena. Freud kritisoi myös jatkuvasti ahdasmielisen

yhteiskunnan normeja, jotka aiheuttavat kärsimystä niille, jotka eivät toteuta niitä seksuaalisuuden alalla. Hän arvosteli

yhteiskunnan moralistista suhtautumista seksuaalisuuteen. Freud on myös todennut, että hänen näkemyksensä mukaan

psykoanalyysin ei tule suhtautua leimaavasti homoseksuaalisuuteen, että homoseksuaalit eivät muodosta erityistä

seksuaalista lajia.

 

- Toiseksi, jos kirjoittajaksi valitaan psykoanalyytikko tai henkilö, joka tukeutuu psykoanalyysiin, hänen tulisi olla

perehtynyt siihen empiiriseen tutkimukseen., jota seksuaalivähemmistöistä on tehty viime vuosikymmeninä sosiologia, 

psykiatrian ja psykoanalyysin sisällä.   Käsitys, jonka kirjoittaja esittää psykoanalyyttisena teoriana, ei ole yksiselitteinen,

koska psykoanalyysin sisällä on eri koulukuntia, jotka suhtautuvat homoseksuaalisuuteen toisella tavalla kuin mitä kirjoittaja

esittää. Kinsey-instituutin laajat tutkimukset (1978 ja 1981) osoittavat useimmat psykoanalyyttiset olettamukset

homoseksuaalisuuden olemuksesta ja syntytaustasta empiirisesti kestämättömiksi. Uuden polven psykoanalyytikot

(Richard Isay, Richard Friedman, Christa Rohde-Dachser ja Carolyn Grey), jotka perustavat näkemyksensä uudelle 

tutkimukselle ja psykoanalyyttisiin ; otoksiin, joihin .ei kuulu pelkästään psykiatrisesti häiriintyneitä potilaita., pitävät

homoseksuaalisuutta normaalina. Tämä on saanut myös nykyaikaiset psykoanalyytikot suhtautumaan avarammin normaalisuuden

määritelmiin. Esimerkiksi psykoanalyytikko Greyn mukaan 'sen minkä koemme realiteettisen rakenteen kuvaukseksi, itse

asiassa sisältävät voimakkaita pakkoja siitä, miten miesten ja naisten tulisi ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Sokeutemme

sosiaalisille normeille on johtanut meidät heteroseksismiin Greyn mukaan, uskomaan epäkriittisesti, että heteroseksuaalisuus

yksin on sekä luonnollista että oikeaa.

 

- Koska homoseksuaalisuudesta on psykoanalyyttisen teorian lisäksi, kuten myös kirjoittaja toteaa, 'jyrkästi poikkeavia

näkemyksiä' niin miksi näitä näkemyksiä ei käsitellä? Miksi niitä teorioita ei käsitellä, jotka liittävät homoseksuaalisuuden

ja homoseksuaalisten ihmisten aseman vallitsevaan sukupuolijärjestelmään?

 

- Vaikuttaa siltä, että kappaleen nykyinen kirjoittaja ei ole perillä edes sairausluokituksen muutoksista (Suomessa vuonna 1981),

 koska hän lukee homoseksuaalisuuden seksuaalisiksi kohdehäiriöiksi, koska niissä sukupuoliobjekti on 'normaalista poikkeava'.

Tämä on hyvin ahdas ja epätieteellinen näkökulma. Se ei vastaa Freudin käsityksiä, hänhän totesi, ettei homoseksuaalisuutta

voi pitää sairautena, eikä se vastaa nykyaikaisten psykoanalyytikkojen käsityksiä, jotka perustuvat uusimpaan tutkimukseen.

Kirjoittaja siis vain toistaa jostain omaksumaansa kielteistä ja moralisoivaa asennetta homoseksuaalisuuteen. Hänen

kirjoituksensa ei vastaa nykytodellisuutta uuden tietämyksen valossa. Amerikan psykiatriyhdistyksen päätös poistaa

homoseksuaalisuus sairausluokituksesta vuonna 1974 oli nimenomainen irtisanoutuminen vanhakantaisten psykoanalyytikkojen

(Rado, Bieber, Socarides) tavasta tehdä sairaista psykiatrin potilaista yleistyksiä koko homoväestöön. Nämä psykoanalyytikot

ovat myös hylänneet Freudin alkuperäisen ajatuksen siitä, että kaikki ihmiset ovat perimmältään biseksuaalisia. Heidän

argumenttinsa oli vedota anatomiaan ja tehdä sitä kautta määritelmiä seksuaaliselle normaalisuudelle. Tämä on kuitenkin

kestämätön lähtökohta, koska ei anatomiasta voi vetää moraalinormeja.

 

- Kirjoittaja väittää psykoanalyyttisen teorian mukaista olevan määritellä normaali seksuaalisuus heteroseksuaalisuudeksi.

Tällaista kantaa edustivat aikanaan psykoanalyytikot Rado ja Bieber, jotka perustivat teoriansa potilasotoksiin ja biologiasta

luettuihin luonnon tarkoituksiin. Tällaisesta ajattelutavasta on kuitenkin  pääasiassa luovuttu sen jälkeen, kun homoseksuaalisuus

poistettiin sairausluokituksesta USA:ssa vuonna 1974. Nykyisin eivät monet psykoanalyytikotkaan pyri väittämään

heteroseksuaalisuutta luonnonlaiksi , vaan hekin tunnustavat, että kyseessä on keskustelu sosiaalisesta normista  ja siitä,

mikä määritellään poikkeavaksi ja mikä ei. Kun on nähty homoseksuaalisuuden sairausleiman virheellisyys ja uusien

tutkimusten osoittama homoseksuaalisuuden monimuotoisuus, jopa modernit psykoanalyytikotkin ovat luopuneet ahtaista

rajoittavista asenteista ja pitävät nyt homoseksuaalisuutta normaalina. Kuten psykoanalyytikko Rohde-Dachser toteaa, on

selvästi osoitettu, että 'homoseksuaalisuutta' ei ole yhtenä kokonaisuutena, vaan on olemassa joukko erilaisia

homoseksuaalisuuden muotoja ja ilmenemistapoja. Sen vuoksi yritykset muodostaa homoseksuaalisuuden psykoanalyyttista

teoriaa on mahdoton tehdä.

 

- Yhteenvetona., lääkärikirjassa ei siis ole perusteltua määritellä heteroseksuaalisuutta yksinomaiseksi seksuaaliseksi

normiksi tai homoseksuaalisuutta kohdehäiriöksi.  Nämä kannat eivät vastaa nykyaikaista tietämystä asiasta, ne perustuvat

vanhoille tuomitseville asenteille eivätkä edes vastaa psykoanalyyttisten käsitysten nykytilaa. Toisin sanoen, ei ole

perusteltua käsitellä homoseksuaalisuutta lainkaan tässä kohtaa muuna kuin normaalina seksuaalikäyttäytymisen muotona.

Jos nykyinen kirjoittaja ei kykene kirjoittamaan ilman vanhoja medikalisoivia leimoja, ehdotamme uutta, asiantuntevaa

kirjoittajaa kirjoittamaan uusiksi koko kappaleen.

 

-  On huomattava, että kirjoittaja itse toisaalla tekstissään toteaa, että nykyään katsotaan yleisesti, että kahden ihmisen

 sukupuolisuhteessa on normaalia kaikki sellainen seksuaalisuus, joka ei vahingoita kumpaakaan osapuolta eikä ympäristöä. 

 Jos kirjoittajakin ymmärtää normaaliuden käsitteen suhteellisuuden tällä tavoin, miksi hän sitten painottaa tekstinsä määrittelemällä

homoseksuaalisuuden häiriöksi. Kirjoittaja osoittaa paitsi asiantuntemattomuutta, myös sisäistä ristiriitaisuutta

-           

- Erityisesti transvestisuus ja transseksuaalisuus, joita nykyään nimitetään sukupuolivähemmistöiksi, koska niissä on kyse

sukupuoleen ja sen kokemiseen liittyvistä erilaisuuksista, on kirjoitettu ahtaasta ja asiantuntemattomasta näkökulmasta. Minkä

takia kirjoittajan pitää suhtautua ankaran moralisoivasti nimittämällä ilmiötä toistuvasti häiriöksi? Hieman avarampi

sosiaaliantropologinen näkemys antaisi suhteellisuutta suhtautumisessa tähänkin ilmiöön.

-           

- Kirjoittaja käyttää esimerkiksi termiä 'transvestismi', kun parempi termi olisi 'transvestisuus'. Transvestiitit eivät myöskään

pyri pukeutumisellaan seksuaaliseen kiihotukseen, kuten kirjoittaja esittää, vaan toteuttaakseen omaa persoonallisuuttaan ja

kokeakseen itsensä eheäksi (ks. SETA:n transesite).

 

- Myös esim. otsikko 'esinekohtainen vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu', joka käsittelee transvestisuutta, on

transvestiitteja esineellistävää.

 

- Yhteenvetona, ehdotan, että trans-ihmisista pyydetään kirjoittamaan jotakin henkilöä esim. trans-tukipisteestä tai henkilöä, joka

muuten tuntee transihmisten arkipäivän problematiikan ja on tutustunut ilmiöön käytännössä ja osaa kertoa konkreettisia

tosiasioita siitä mitätöivän lääketieteellisen leimaamisen sijasta. Ehdotan toisen kirjoittajan hankkimista ainakin trans-asioista

kirjoittamaan. Yksi tällainen voisi olla tohtori Veronica Pimenoff Joensuusta, joka on kirjoittanut mm. Duodecimiin

transseksuaalisuudesta.

 

- Tällaisenaan teksti voi tuottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalle lukijalle ja tämän läheisille ahdistusta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien arkielämän ongelmat liittyvät vallitsevan sukupuolijärjestelmän tiukkoihin

vaatimuksiin, eikä psykopatologioihin, joten erityisesti olisi tarpeellista saada tietoa arkielämään liittyvistä

marginaalistamisongelmista.

 

- Ei kai lääkärikirjan tehtävänä ole toistaa vanhoja ennakkoluuloisia asenteita ja toistaa ahtaita normaalisuusmääritelmiä,

joista ollaan jo päästy eroon niin modernissa lääketieteessä kuin psykoanalyysissäkin. Tärkeintä olisi kai esittää uutta

faktatietoa, jossa tarkasteltavaa ilmiötä kuvataan ilman tuomitsemista ja leimaamista ja esitetään konkreettisia, kokemukseen

perustuvia faktoja.