Käännös englannin kielestä
RALPH E. ROUGHTON, M.D.
1175 PEACHTREE STREET
ATLANTA, GEORGIA 30361
(404) 892-7561
2. lokakuuta 1999
Tampereen käräjäoikeudelle
Tapaus Eerola vastaan
Stålström
Arvoisa tuomari,
Minua on pyydetty antamaan
tietoa ja kertomaan näkemykseni siitä, mikä on Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen
(American Psychoanalytic Association) nykykäsitys
homoseksuaalisuudesta, sekä
erityisesti siitä, edustavatko Irving Bieberin ja Charles Socaridesin
teokset amerikkalaisten
psykoanalyytikkojen keskuudessa vallitsevia tieteellisiä näkemyksiä
homoseksuaalisuudesta. En
kommentoi Warren Gadpaillen kirjoitusta, joka on julkaistu psykiatrian
oppikirjassa. Hän ei puhu eikä
kirjoita psykoanalyyttiselle yleisölle.
Kerron ensin itsestäni ja pätevyydestäni.
Olen psykiatrian kliininen professori Atlantassa Georgian
osavaltiossa sijaitsevan
Emoryn yliopiston psykiatrian ja käyttäytymistieteen laitoksella. Toimin
Emoryn yliopiston
psykoanalyyttisessä instituutissa psykoanalyyttisenä kouluttajana ja ohjaajana
ja
olin kyseisen instituutin
johtajana vuodesta 1986 vuoteen 1991.
Olen Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsen ja olen toiminut sen toimeenpanevassa
neuvostossa (Executive
Council), ammatillisten normien toimikunnassa (Board of Professional
Standards), todistusten
antamista ja jäsenyyttä käsittelevässä työryhmässä (Task Force on
Certification and Membership)
sekä uusista koulutustiloista vastaavassa komiteassa (Committee on
New Training Facilities) ja
olen tällä hetkellä sen ohjelmatoimikunnan (Program Committee) jäsen.
Olen ollut Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen lehden (Journal of the American
Psychoanalytic Association) sekä
Psychoanalytic Terms and Concepts -sanaston kolmannen
painoksen (1990)
toimitusneuvostojen jäsen. Kummatkin ovat Psykoanalyyttisen yhdistyksen
julkaisemia.
Vuonna 1992 Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen puheenjohtaja pyysi minua
muodostamaan
homoseksuaalisuutta koskevia kysymyksiä käsittelevän toimikunnan (Committee
on Issues of Homosexuality). Sen tehtävänä oli helpottaa ja integroida niitä
muutoksia, jotka olivat
seurausta yhdistyksen uudesta
toimintaperiaatteesta, joka suojaa homoseksuaalisia miehiä ja naisia
syrjinnältä valittaessa
psykoanalyytikkokandidaatteja, opettajia, sekä psykoanalyytikkoja koulutus-
ja ohjaustehtäviin. Toimin
kyseisen toimikunnan puheenjohtajana vuodesta 1992 vuoteen 1998.
Toimenkuvaani kuului muun
muassa käydä yhdistykseen sidoksissa olevissa koulutuslaitoksissa
keskustelemassa opettajien
kanssa uudenlaisesta homoseksuaalisuutta koskevasta ajattelusta ja
neuvomassa heitä
opinto-ohjelmien tarkistamisessa tämän aiheen osalta.
Olen pitänyt lukuisia
esitelmiä homoseksuaalisuudesta paikallisissa, valtakunnallisissa ja
kansainvälisissä
psykoanalyytikkojen kokouksissa. Artikkelini
"Four Men in Treatment – An
volving Clinical Perspective
on Homosexuality, 1965 -1998" (Neljä miestä hoidossa –
homoseksuaalisuutta koskevan
kliinisen näkemyksen kehitys 1965 -1998), sai Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen myöntämän
palkinnon huomattavasta panoksesta
homoseksuaalisuutta
käsittelevään psykoanalyyttiseen kirjallisuuteen vuonna 1998. Heinäkuussa
1999 pidin esitelmän aiheesta
seksuaalisen suuntautumisen ja psykopatologian erottaminen
(Separating Sexual Orientation
and Psychopathology) Santiagossa Chilessä pidetyssä
Kansainvälisen
Psykoanalyyttisen yhdistyksen (International Psychoanalytical Association)
kokouksessa.
Olen myös Kansainvälisen
Psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsen. Minut valittiin Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen
edustajaksi Kansainvälisen Psykoanalyyttisen yhdistyksen
valtuustoon (House of
Delegates) vuodesta 1996 vuoteen 1999. Sain valtuustossa läpi kannan, joka
vastustaa homoseksuaalisten
miesten ja naisten syrjintää valittaessa psykoanalyytikkokandidaatteja,
opettajia, sekä
psykoanalyytikkoja koulutus- ja ohjaustehtäviin. Olen antanut näin
yksityiskohtaiset
tiedot ammatillisesta
toiminnastani osoittaakseni toimivani keskeisesti psykoanalyyttisissä
järjestöissä myös - mutta ei
yksinomaan -homoseksuaalisuutta käsittelevissä kysymyksissä.
Vastatessani kysymykseen, joka
koskee amerikkalaisessa psykoanalyysissä vallitsevaa teoreettista
kantaa homoseksuaalisuuteen,
haluan selventää sitä tärkeää seikkaa, että vaikka Yhdysvaltain
Psykoanalyyttinen yhdistys on
omaksunut virallisen kannan mitä tulee syrjintään ja
kansalaisoikeuksiin, sillä ei
ole virallista kantaa mihinkään teoreettiseen näkemykseen. Kyseessä on
järjestö, joka edistää avointa
keskustelua, rohkaisee tutkimaan erilaisia mielipiteitä kiistanalaisista
aiheista ja antaa vapaalle
ajattelulle tilaa ratkaista, mitkä teoriat hyväksytään ja mitkä saavat väistyä.
Uskomme, että pyhinä
pidettyjen oppien suojaaminen kritiikiltä johtaa pysähtyneisyyden tilaan, ei
kehitykseen.
Kysymyksiä ei siis pidä
tarkastella virallisen kannatuksen näkökulmasta vaan arvioimalla
vaihtelevia suuntauksia siinä,
mikä on hyväksyttävää ja hyödyllistä. Oma harkittu mielipiteeni, joka
perustuu etulyöntiasemaani
Yhdysvaltain Psykoanalyyttisessä yhdistyksessä ja laajoihin
keskusteluihin, joita olen
käynyt homoseksuaalisuudesta amerikkalaisten kollegojeni kanssa, on se,
että Irving Bieberin ja
Charles Socaridesin ajamat teoreettiset ja kliiniset homoseksuaalisuutta
koskevat näkemykset ovat suureksi
osaksi jääneet unohduksiin amerikkalaisten
psykoanalyytikkojen
keskuudessa. Arvioni mukaan tämä on ollut selvä ja kiihtyvä suuntaus 20
viime vuoden aikana.
Tri Bieberistä on jo aika
jättänyt, ja hänen viimeisin merkittävä panoksena aihetta koskevaan
kirjallisuuteen julkaistiin
vuonna 1965, ja siihen tehtiin vähäisiä muutoksia tarkistuksessa vuonna
1976. Vaikka tri Socarides on
yhä Yhdysvaltain Psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsen ja käy sen
kokouksissa, ja vaikka hän
johtaa keskusteluryhmää, joka käsittelee sukupuolisia poikkeavuuksia
(yksi 92 keskusteluryhmästä
äskettäin pidetyssä kokouksessa), häneltä on tietääkseni viimeksi
julkaistu artikkeli
vertaisarviointia (peer review) käyttävässä psykoanalyyttisessä lehdessä vuonna
1973. On totta, että hän on
sen jälkeen julkaissut artikkeleita muissa, ei-psykoanalyyttisissä lehdissä,
samoin useita kirjoja, mutta
yksikään niistä ei olisi läpäissyt psykoanalyytikoista koostuvan
vertaisryhmän toimituksellista
tarkistusta.
Kun Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisellä yhdistyksellä ei ole virallista kantaa Bieberin ja
Socaridesin
teorioista, millä muilla
keinoilla niiden vaikutusta voidaan arvioida? Yksi esiin tuleva kysymys on
se, opetetaanko heidän
ajatuksiaan vielä tuleville psykoanalyytikoille koulutuslaitoksissamme.
Vastaus on ei.
Homoseksuaalisuutta koskevia kysymyksiä käsittelevä toimikunta piti toukokuussa
1999 koulutus laitosten
edustajille opetussuunnitelmaseminaarin, jossa käytiin läpi eri laitosten
kurssikirjaluettelot niiden
kurssien osalta, joissa käsitellään homoseksuaalisuutta. Yhdessäkään ei
käytetty Bieberin eikä
Socaridesin teoksia. Heidän teoksensa mainittiin ainoastaan haluttaessa tuoda
esiin niiden vanhentuneisuus
verrattuna uudempiin käsityksiin.
Yhdysvaltain Psykoanalyyttinen
yhdistys on tilannut tieteelliseltä toimikunnaltaan (Scientific
Activities Committee) mittavan
tutkimuksen, joka selvittelee homoseksuaalisuutta koskevan
kirjallisuuden tieteellistä
validiteettia.
Pelkkä kirjallisuusluettelo on
69 sivua. Tutkimusraportti, joka julkaistaan ensi vuonna kirjana
Chicagon yliopiston painossa,
eroaa jyrkästi sekä Bieberin että Socaridesin väitteistä, jotka koskevat
homoseksuaalisuutta ja
psykopatologiaa sekä seksuaalisen suuntautumisen muuttamista koskevien
yritysten tehokkuutta.
Raportissa painotetaan voimakkaasti sitä, että seksuaalinen suuntautuminen ja
mielenterveys ovat itsenäisiä
ulottuvuuksia (Cohler, painossa).
Toinen osoitus tri Socaridesin
vaikutuksesta amerikkalaiseen psykoanalyysiin olisi hänen suhteensa
psykoanalyyttisiin järjestöihin. Ensiksikään hänellä ei ole
opetusvirkaa missään järjestöihin
sidoksissa olevassa
koulutuslaitoksessa. Toiseksi, hän on hävinnyt jokaisen taistelun, jonka hän on
käynyt pyrkiessään
itsepintaisesti estämään homoseksuaalien hyväksymisen psykoanalyytikoiksi.
Hän epäonnistui yrittäessään
kumota syrjinnän kieltävää toimintaperiaatetta koskevan
julkilausuman vuosina 1991
-1992. Hänen yrityksensä muokata toimintaperiaatetta myöhemmin
pidetyssä kokouksessa
torjuttiin niin ikään selkeästi. Kolmanneksi, vuonna 1996 Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen
toimeenpaneva neuvosto joutui pyytämään lakimiestään
varoittamaan tri Socaridesia,
jotta tämä lopettaisi yhdistyksen homoseksuaalisuutta koskevan
kannan esittämisen väärässä
valossa. Varoituskirjeessä uhattiin oikeustoimilla, mikäli Socarides
jatkaisi teoriansa esittämistä
ikään kuin se olisi Yhdysvaltain Psykoanalyyttisen yhdistyksen
virallinen kanta (kirje
Charles W. Socaridesille 11.4.1996, lähettäjä JoAnn E. Macbeth, Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen
lakimies; ks. myös "Executive Committee Supports Committee on
Homosexual Issues", The
American Psychoanalyst (1997) 3l(2):s.2) ja homoseksuaalisuutta
(koskevia kysymyksiä käsittelevän
toimikunnan raportti, ”Report to Board and Council", toukokuu
1996.
Vaikka nämä ovat tietyssä
mielessä pikemminkin poliittisia kuin tieteellisiä kiistoja, kyseiset
kannanotot kuvastavat itse
kunkin näkemystä homoseksuaalisuudesta. Tri Socaridesin kanta
perustuu uskomukseen, että
"Homoseksuaalinen ihminen, olipa hänen sopeutumis- ja
toimintatasonsa muilla elämän
alueilla millainen tahansa, on vaikeasti vajavainen kaikkein
tärkeimmällä osa-alueella
-ihmissuhteissa" (1993, s. 3). Tällaisten lausuntojen perusteella hän
vastustaa homoseksuaalisten
miesten ja naisten hyväksymistä psykoanalyytikoiksi. Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisen yhdistyksen
jäsenet ovat selkeästi torjuneet tämän perusajatuksen äänestäessään
syrjintää vastaan.
Sen jälkeen kun tri
Socaridesin vaikutusvalta psykoanalyytikkoyhteisössä heikkeni, hän oli mukana
perustamassa kansallista
homoseksuaalisuuden tutkimus- ja hoitoyhdistystä (National Association
for Research and Therapy of
Homosexuality, NARTH) ja toimii nyt sen puheenjohtajana.
Jäsenkuntaan kuuluu muutamia
psykoanalyytikkoja, mutta suurimmaksi osaksi terapeutteja ja
neuvojia, ja järjestö näyttää
vetoavan enemmän uskonnolliseen "ex-homojen" liikkeeseen kuin
psykoanalyyttisiin
ajattelijoihin. Lisäksi tri Socarides on antanut valaehtoisia lausuntoja
useissa
oikeudenkäynneissä antaen
tukensa niille, jotka pyrkivät rajoittamaan homoseksuaalien
kansalaisoikeuksia ja
säilyttämään lait, joissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu. Tämä saattaa
hänet melko omituiseen
asemaan, jossa hän väittää, että homoseksuaalit ovat sairaita, ja vaatii
samalla, että heidät tulisi
pidättää ja asettaa vankeuteen, koska he käyttäytyvät tämän
"sairauden"
mukaisesti. Samoin kuin hänen
räikeät sanomalehtiartikkelinsa, joissa hän vastustaa
"homoaktivistiliikettä"
ja varoittaa, että "he" tuhoavat sivilisaation, hänen vuonna 1995
julkaistu
maallikkoyleisölle kirjoitettu
kirjansa Homosexuality: A Freedom Too Far (Homoseksuaalisuus:
liian pitkälle menevää
vapautta) voidaan mielestäni luokitella ilkeämieliseksi homoseksuaaleja
vastaan suunnatuksi
häväistyskirjoitukseksi.
Tri Socarides vaikutti
laajalti homoseksuaalisuutta koskevaan psykoanalyyttiseen ajatteluun 1970-
luvun lopulla ja 80-luvun
alussa. Mielestäni tätä vaikutusta tuskin enää on lukuun ottamatta pientä
ja hupenevaa seuraajien
joukkoa. Ymmärtääkseni tämä muutos on seurausta (1) siltä, että hänen
tieteellinen ajattelunsa ei
kestä sen uuden avoimuuden mukanaan tuomaa haastetta, jolla
psykoanalyytikot tarkastelevat
vanhojen homoseksuaalisuutta koskevien käsitysten
paikkansapitävyyttä ja (2)
niiden homoseksuaaleja vastaan suunnattujen kannanottojen kielteisestä
vaikutuksesta, joita hän on
ajanut Yhdysvaltain Psykoanalyyttisessä yhdistyksessä,
oikeusjärjestelmässä ja
uutisvälineissä.
Omasta näkökulmastani
henkilönä, joka on sekä valittu että nimitetty johtaviin toimiin Yhdysvaltain
Psykoanalyyttisessä
yhdistyksessä, harkittu mielipiteeni on, että Irving Bieberin työ muistetaan
vanhentuneena ja erheellisenä palasena
historiaa ja että Charles Socarides on itse omilla toimillaan
tuhonnut maineensa
psykoanalyytikkona. Useimmat psykoanalyytikot Yhdysvalloissa pitävät
nykyään tri Socaridesin
teorioita epäluotettavina, vahvistamattomina ja nykytiedon valossa
paikkansa pitämättöminä.
Useimmat hänen homovastaista poliittista toimintaansa seuranneet
psykoanalyytikot pitävät hänen
toimintaansa arvoa alentavana ellei suorastaan halveksittavana.
Toivon, että näistä tiedoista
ja näkemyksestäni on apua nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa.
Annan tarvittaessa mielelläni
apua myös jatkossa.
Kunnioittaen
Ralph Roughton, M.D. (lääket.
lis.)
KIRJALLISUUS:
Bieber, I. (1965). Clinical aspects of male homosexuality. In Sexual Inversion: The Multiple
Roots
of Homosexuality, J. Marmor,
toim. New York: Basic Books, ss. 248-267.
Bieber, I. (1973). A discussion
of "Homosexuality: the ethical challenge," Journal of Consulting
and C1inical Psychology, 44:163
-166.
Coh1er, B. (2000). Sexual
Identity and Life-Course: Implications for Psychoanalytic Study and
Intervention. Chicago: Univ. of
Chicago Press, painossa.
Socarides, C. (1973). Sexual
perversion and the fear of engulfment. Int.
J Psychoanal., 51:341-349.
Socarides, C. (1993) Affidavit of
Charles W. Socarides, M.D. District Court, City and County of
Denver, Colorado. Case No. 92 CV
7223. Evans vs, Romer. Also in Sexual Politics and
scientific logic: J. of
psychohistory, 19: 307-329.
Socarides, C. (1995)
Homosexuality: A Freedom Too Far. A Psychoanalyst Answers 1000
Questions about Causes and Cure
and the Impact of the Gay Rights Movement
On American Society. Phoenix, AR:
Margrave Books.
--
Oheen liitetyn asiakirjan
suomennoksen vakuudeksi
Vantaalla, 29. marraskuuta
1999
Kristiina Kemppainen
virallinen kääntäjä