Helsingin rikospoliisi
Konstaapeli Sinervä
Pasilan poliisitalo


Helsinki, 1.12. 1998

Taustatietoja Kaija Eerola -tutkimukseen

Olen käynyt paljon kirjeenvaihtoa Kaija Eerolan asiassa kustantajani lakimiehen kanssa, Weilin+Göösin kustannustoimittajan, ulkomaisten asiantuntijoiden ja väitöskirjani ohjaajien kanssa.

Liitän oheen kaiken sellaisen aineiston, jolla saattaa olla merkitystä poliisitutkinnassa:

  1. Liite 1. Olen väitellyt tohtoriksi homoseksuaalisuudesta ja julkaissut kolme sitä sivuavaa kirjaa ja yli 40 artikkelia. Julkaisuluetteloni ohessa liitteenä 1. Kuten siitä ilmenee, olen ollut juuri esim. Weilin + Göösin asiantuntija tässä kysymyksessä vuosien ajan. Siksi kustannustoimittaja Hilkka Opas pyysi minulta lausuntoa Kaija Eerolan tekstistä ennen sen julkaisemista.

  2. Liite 2. Annoin Weilin+Göösin kustannustoimittaja Hilkka Opakselle lausunnon 27.11.1995 Eerolan artikkelista hyvissä ajoin ennen artikkelin painoon menoa. Lausunnossani katson, että ehdotettu artikkeli on virheellinen ja puutteellinen eikä sovi tieteelliseen käsikirjaan.

  3. Liite 3. Psykiatri Kaija Eerolan vastaus kustannustoimittaja Hilkka Opakselle 4.12.1995. Eerola ilmoittaa kirjoittavansa sen mukaan, mitä vallitsevassa lääketieteellisessä koulutuksessa opetetaan ja kieltäytyy muuttamasta tekstiään.

  4. Liite 4. Olen pitänyt väitöskirjani valmisteluvaiheessa useita esitelmiä kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa. Tällaisen yhteydessä tapasin Michigan State Universityn psykiatrian professorin Terry Steinin, joka kirjoittaa homoseksuaalisuudesta psykiatrisen standarditeoksen Kaplan & Sadock: Comprehensive Textbook of Psychiatry seuraavaan painokseen. Pyysin häntä lähettämään lausunnon professori Jussi Huttuselle, joka on Weilin+Göösin Suomalaisen lääkärikeskuksen toimitusneuvoston puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa vastuussa kirjan tieteellisestä tasosta Olin teettänyt Eerolan tekstistä virallistetun käännöksen. Professori Steinin lausunnon 19.9.1997 mukaan Eerolan teksti on vanhentunut (out of date), sekava ja mahdollisesti harhaanjohtava (confusing and potentially misleading). Stein kirjoittaa samaan psykiatriseen standarditeokseen, jonka vanhentuneeseen painokseen Kaija Eerola vetoaa kirjelmässään kustantajalle.

  5. Liite 5. Väitökseni oli 20.11. 1997. Koska Eerola-keskustelu käytiin juuri kirjoittaessani väitöskirjaa, olen käsitellyt Weilin+Göösin lääkärikirjaa useassa eri kohdassa väitöskirjaani. Kuten väitöskirjani nimestäkin ilmenee, sen tulos on, että tieteellisen tutkimuksen ansiosta homoseksuaalisuuden leimaaminen häiriöksi on poistettu kaikista kansallisista ja kansainvälisistä tautiluokituksista. Siksi se ei ole enää 'kohdehäiriö, kuten Kaija Eerola väittää. Sivulla 16 kritisoin sitä, että Kaija Eerola nimittää homoseksuaalisuutta lääkärikirjan artikkelissaan 'kohdehäiriöksi', 'perversioksi' ja 'vihan välineeksi vaikka se on poistettu kaikkien luokitusten 'kohdehäiriöiden' joukosta. Sivulla 196 kritisoin Eerola tapaa nimittää homoseksuaalisuutta 'vihan välineeksi'. Katson, että Eerola on tulkinnut väärin psykoanalyyttistä teoriaa, erityisesti Robert Stollerin määritelmiä perversiosta 'vihan välineinä' Huomautan, että Stollerin luokituksen mukaan homoseksuaalisuutta ei voida pitää 'vihan välineenä' vaan seksuaalisuuden varianttina. Sivulla 236 totean, että WSOY:n vanhentunutta tietoa sisältänyt Psykiatria-teos vaikuttaa vielä uuden vuosituhannen puolelle, koska Kaija Eerola vetoaa siihen perustellessaan kustantajalle miksi hän jatkaa homoseksuaalisuuden häiriöksi leimaamista. Tarkistin lakimieheltäni, missä määrin voin viitata Kaija Eerolan kirjelmään kustantajalle 4.12.1995. Lakimieheni mukaan lausunto muuttuu yksityiskirjeestä julkiseksi asiakirjaksi sillä hetkellä kun kustantaja luovuttaa sen minulle perustellessaan häiriöksi leimaamisen jatkumista. Lakimieheni mukaan minulla on oikeus lyhyesti referoida kirjelmän sisältöä. En kuitenkaan saa toistaa pitkiä otteita Eerola kirjelmästä, koska silloin syyllistyisin Eerolan tekijänoikeuden loukkaamiseen. Olen siis sivun 236 alaviitteessä lyhyesti ja epäsuorasti viitannut Kaija Eerolan perusteluihin, joilla hän torjuu korjausehdotukseni.

  6. Liite 6. Annoin kustantajan Gaudeamuksen lakimiehelle yksityiskohtaisen selvityksen toiminnastani Eerola-asiassa 15.2.1998.

  7. Liite 7. Kaija Eerola oli prosessin yhteydessä ottanut yhteyttä vastaväittäjääni professori Elina Haavio-Mannilaan ja Gaudeamuksen kustannuspäällikkö Jyrki Laineeseen ilmoittaen mm., että julkaisuvaiheessa oli tapahtunut 'jotain', jonka vuoksi lääkärikirjassa Eerolan tekstiksi väitetty teksti ei olekaan sama kuin mitä Eerola oli tarkoittanut julkaistavaksi. Pyysin kustantajaa antamaan selvityksen siitä, mitä kustantajan ja Eerolan välillä oli tapahtunut. Kustantajan kirjeen 11.5.1998 liitteestä (alleviivattu) käy ilmi, että Eerola olisikin ollut huomautukseni johdosta valmis korjaamaan tekstiään lisäämällä sivulauseen, jonka mukaan häiriöksi leimaamisesta ollaan luopumassa jopa psykoanalyysin sisällä. Kuten kustantajan kirjeestä käy ilmi, kustannustoimittaja Hilkka Opas ei katsonut aiheelliseksi antaa Kaija Eerolan korjata itse omaa tekstiään vaan se julkaistiin korjaamattomana. Mielestäni tämä kirjelmä osoittaa, että myös Kaija Eerola tunnusti alkuperäisen tekstinsä olevan vanhentunutta ja harhaanjohtavaa, kuten väitöskirjassani väitän. Vastuussa siitä, että Eerolan nimissä on nyt julkaistu tekstiä, jota voidaan kritisoida vanhentuneeksi ja harhaanjohtavaksi on itse asiassa kustantajan toimittaja, joka ei sallinut Eerolan itse korjata omaa tekstiään ajan tasalle. Jos asiassa ylipäätään halutaan nostaa syytteitä, katson, että oikea kohde olisi kustantaja, jonka toiminnan johdosta Eerolan teksti jäi virheelliseksi.

  8. Liite 8. Artikkeli Suomen lääkärilehdessä 13/98, jossa huomautetaan sairausleiman poistumisesta ja kritisoidaan juuri Weilin+Göösin lääkärikirjassa käytettyjä leimoja 'perversio', 'kohdehäiriö', ja 'vihan väline'. Lääkäri Raimo Puustisen artikkelin otsikko 'Vihan väline?' on suoraan Kaija Eerolan käsitteistöä.

  9. Liite 9. Kiistanalainen Kaija Eerolan teksti Weilin+Göösin Suomalaisessa lääkärikeskuksessa 1996: 'perversio', 'kohdehäiriö' ja 'vihan väline'.

Koska tätä prosessia seuraavat mm. vastaväittäjäni professori Haavio-Mannila, ohjaajani professori Martti Grönfors ja kustantajani Gaudeamuksen lakimies, pyydän että minut pidetään ajan tasalla tutkimuksen saamista käänteistä riippumatta sen lopputuloksesta.

Kunnioittavasti,

Olli Stålström, yht.tri.
Oksasenkatu 6 B 9
00100 Helsinki